Tuuli nousee

 

"Tuuli nousee – on uskallettava elää"

- Paul Valrey

Kävin tänään katsomassa Hayao Miyazakin uusimmän, ja viimeisen, Tuuli nousee-elokuvan. Virallisestihan se tulee teattereihin vasta 4.4, mutta tänään oli ennakkonäytös, ainakin Helsingissä ja Espoossa. Ihan vapaaehtoisesti heräsin vapaapäivänä 8.45 että ehdin 10.50 leffaan. Sunnuntailiikenne, olet perseestä. Onneksi nykyään varattuja lippuja ei tarvitse lunastaa kuin vain puoli tuntia ennen näytöstä.

Teksti sisältää spoilereita, joten lue omalla vastuulla! :3

Yleensä katson Chibilin leffat ainoastaan originaaliäänillä. Kerran satuin näkemään Sydämen Kuiskauksen suomeksi, kun se tuli telkkarista. Ja toki kuuluisa "Arigaatto, Haru" tiedetään :'D Tällä kertaa kumminkin menin ihan varta vasten katsomaan dubatun version, nimittäin ystäväni Myy Afurekosta (varmasti tekevät oman juttunsa elokuvasta) dubbaa elokuvan naispäähenkilöä, Nahokoa! Totta kai sitä piti mennä kuulemaan! :D Ennen elokuvaa ohjaaja Pekka Lehtosaari, tuottaja(?) jonka nimeä en muista, Myy sekä päähenkilö Jiroun ääninäyttelijä Toivo Kallio tulivat esittelemään elokuvan (syy miksi piti mennä juuri tähän näytökseen). Kummatkin Toivo ja Myy olivat ensi kertaa ääninäyttelemässä, ja kertoivat vähän millainen kokemus oli ja sen sellaista. Lehtosaari myös kertoi, että näiden kahden äänitestit olivat menneet kirkkaasti läpi Chiblillä, kummastakin olivat sanoneet "joo, tämä se on!".

Alkuperäiset ääninäyttelijät päähenkilöille ovat Hideaki Anno (animaattorina esim. Neon Genesis Evagelionissa (samoin ohjaajana) ja Nausicaan) ja Miori Takimoto.

Tarina sijoittuu 20- ja 30-luvun Japaniin. Nimi tulee Paul Valreyn runosta. Tarina perustuu lentokonesuunnittelija Jirou Horikoshin (1903–1982) elämään. Tarinan Jirou haluaisi kovasti lentäjäksi, mutta likinäköisyytensä vuoksi ei voi koskaan ammattiin päästä. Niimpä hän päättää ruveta lentokoneinsinööriksi tavattuaan unessa italialaisen lentokonesuunnittelijan Giovanni Capronin.

Matkalla takaisin yliopistoon Jirou tapaa junassa Nahokon, juuri ennen kuin Kanton maanjäristys romuttaa lähes koko Tokion. Vuodet kuluvat ja Jirousta tulee arvostettu lentokoneinsinööri, ja hän lähtee Saksaan ystävänsä Honjon kanssa työskentelemään. Palattuaan hän kohtaa Nahokon uudelleen, ja kaksikko rakastuu ja menee kihloihin. Nahokon tuberkuloosin takia he joutuvat kumminkin vielä elämään erossa. Tämä kumminkin haluaa parantua Jiroun takia. Myöhemmin he menevät naimisiin, ja Jirou onnistuu kehittämään uuden, metallisen lentokoneen. Mutta se ei pelasta Japania sodasta, eikä myöskään Nahokoa..

Elokuva oli oikein kaunis. Ei ihan perinteistä Miyazakia. Jo se, että päähenkilö oli aikuinen mies, eikä 10 v. pikkutyttö :D Lisäksi se oli ehkä hiukan synkempi, ottaen huomioon Nahokon sairauden ja  kuoleman. Tämä yrittää kovasti salata tilansa Jirolta, mutta Jiron pikkusisko, joka opiskelee lääkäriksi, huomaa sen. Lisäksi se oli eka Chiblileffa missä on pussailtu, köh. Siinä näkyi myös verta, hui. Lentoteemahan on ollut Miyazakilla aiemminkin useammassa elokuvassa. Romanssi ei ole tainnut ihan näin vahvasti olla esillä edellisissä tuotoksissa. Monessa on kyllä ollut siihen mahdollisuuksia (tai ehkä näen niitä vain koska olen tälläinen shippaaja...).

Huvittavaa oli että meidän lisäksi muut katsojat olivat pieniä lapsia vanhempineen, joten en tiedä saivatko he ihan niin paljon irti tästä.

"Lentokoneet ovat kauniita unelmien toteuttajia" (tai jotenkin näin se meni)

En ole ihan tottunut katsomaan chibliä suomeksi, ja sisäinen ääneni huusi aina kun joku käytti japanin kielisiä sanoja (pääsääntöisesti se hai). Jostain syystä taustahahmoille (esim kohdissa missä moni huutaa samaan aikaan jotain) oli jätetty japanilainen ääniraita, ja joku palvelusneito alussa sanoi okairinasai tai jotain. Lopultaan Japania käytettiin sen verran paljon, että lopussa se ei häirinnyt niin paljoa, mutta aluksi lukuisat haikalat olivat aika ärsyttäviä. En oiken ymmärrä miksei niitä voi kääntää.

Mutta, ääninäyttelijät tekivät oikein hyvää työtä. Kummastakin päähenkilöstä ehkä vähän kuuli kokemattomuutta, ihan pikkaisen. Mutta kai se kuuluu ekaan kertaan? Tuntui kyllä vähän hassulta kuulla Myyn ääni valkokankaalla. Mutta hän oli kyllä oikein ihana Nahoko <3

Muita rooleja vetivät mm. Santeri Kinnunen, Tuukka Leppänen ja Jukka Voutilainen, sekä mielestäni Katja Sirkiä (Frozenin Elsa) oli Jiron äitinä, ja kuultiinpahan itse Pekka Lehtosaarikin alun spiikin lisäksi yhtenä Jiroun insinöörikavereista.

"Jiro tapaa ja rakastuu Nahokoon, solmii pitkän ystävyyssuhteen kollegansa Honjon kanssa, ja innovoi samalla ilmailualan suoraan tulevaisuuteen." -Finnkino

 Ei silleen mikään ihan paska elämä

(okei sormet on niin jäässä etten pysty kirjottaa enempää ilman jatkuvia kirjotusvirheitä :'D)

Tuuli nousee on elokuva unelmista, ja siitä kuinka kuka tahansa voi toteuttaa ne.

En itkenyt, vain melkein! MALissa anoin tälle kasin.

Lisäksi Kampissa jaettiin ilmaista jätskiä, jee!

 Kävin myös ostamassa maaleja cossiproppiin, joten stay tuned! :D

Ostin myös uuden kuoren pöhelimeen. Muistaako joku nuo vanhat käsikonsolit, Mr. Game & Watch yms!

Tsau o/