Ei mikään Kultanuoli

Tajusin, etten ole vielä kirjoittanut postausta tästä. Asia täytyy korjata mitä pikimmiten!

Tuolla kuka-osuudessa jo mainitsinkin sen, mutta olin siis mukana Hopeanuoli!musikaalissa. Tämä fanitekoinen musikaalinäytelmä perustuu Ginga Nagareboshi Gin animeen/mangaan, jonka on luonut Takahashi Yoshiro. Musikaali oli siis täysin harrastelijapohjainen, emme ole ammattinäyttelijöitä (jotkut opiskelevat nykyään ko. alalle). Emme saaneet hommasta palkkaa, vaan kustansinimme itse lavasteet, matkat, asut ja, ensimmäisen musikaalin aikaan, tekniikan. Idea tähän tuotokseen lähti pääjärjestäjältämme Reweltä ja hänen ystävältään Saaralta, jotka olivat katselleet Hopeanuolta yön pimeinä tunteina ja päättivät tehdä openingiin omat sanoituksensa. 

Ensimmäisen treenikauden parhaat vitsit tarjosi: Sinätuubapaska

Mitenkä meikäläinen sitten päätyi tähän hommaan mukaan?

Suoraan sanotusti en edes muista :D En ennen tätä pitänyt en Hopeanuolesta enkä esiintymisestä! Hopsu ei ollut osa lapsuuttani niin kuin minella muulla tämän ikäisellä. Olen aina ajatellut: "Pfft, jotai puhuvia koiria!"

 Luultavasti menin mukaan juuri Rewen houkuttelemana. Mukaa oli muitakin ystäviäni ja muutama puolituttu. Eräänä aamuna huomasin vain olevani ystäväni Minnan (joka ei kuitenkaan musikaalissa jatkanut) kanssa matkalla musikaalin koeulvontoihin (aka koe-esiintyminen) Karakallion nuorisotalolle. Olin juuri saanut Hopeanuolen ylipäätään katsottua.

Ja siitä se sitten lähti...

 Aluksi meinasin, että menen mukaan vain bäkkäri avustajaksi. Noh, sitten jossain vaiheessa parin treenikerran jälkeen totesin, että voinhan mä jonkun sivuroolin tehä kunhan ei tarvitse puhua.

Vielä meni pari treenikertaa, ja Rewe ruokatauolla sanoi että mut pitäis castittaa. Valitsin sitten ensimmäisen kässäristä eteen tulevan vapaan hahmon, joka sattui olemaan Kisaragi, Mutsun valtiaiden liideri.

Mutsujen alustavia asusuunitelmia by Yours Truly

Millaisia meistä lopulta tuli. Ben vain sitoi kengännauhoja.

Treenit alkoivat Soukan nuorisotalolla. Paikka oli oikein mukava, vaikka sali olikin kesällä JÄRKYTTÄVÄN KUUMA! Saimme myöhemmin kuulla ettei ilmastoiti ollut edes päällä kun olimme siellä, jostain väärinkäsityksestä vissiin. Tästä syystä ainoissa koneeltani löytyvissä treenikuvissa kaikki ovat lähes alasti (kuvitelkaa pieni sali, pienet ikkunat ja läjä ihmisiä). Alku oli käsiksen ja laulujen opettelua ja hauvojen etsimistä. Benin rooli tuntui olevan kovin epähaluttu... 

Myöhemmin pääsimme siirtymään Munkkivuoren (ilmastoidulle) nutalle. Sali oli tilavampi, ja siellä oli jopa pieni lava (paino sanalla pieni). Laumakin alkoi olla kasassa. Viimeset hauvat liittyivät joukkoon n. kuukausi ennen esityksestä. Sain itselleni kolme mahtavaa Mutsu-veljeä! Ja me oltiin aika fabulous. 

"Jonkin ajan kuluttua mukaan liittyi Yastu, josta tehtiin Mutsuihin lisäkkeeksi Uzuki. Myös Hyena liittyi meihin Hazukiksi. Alettiin pohtia, millaisia hahmoja Mutsut sitten olisivat, ja millainen puvustus mahdollisesti olisi. Joku, taisi olla Nani, heitti jotain ES-jonne-teineistä. Siitä sitten lähti ensimmäinen idea. Kuitenkin todettiin, että kolme teini-Mutsua olisivat liian Tiikeriveljekset. Sitten joku (Rewe?) keksi käyttää sirkus/karnevaali-teemaa.Vaikka lauman todellinen sirkuspelle olikin Wilson, tämä sopi Mutsujenkin hahmoihin. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tämän perusteella alkoi sitten pukujen suunnittelu. Mutta jostain olisi vielä saatava viimeinen kenraali." - lainaus esittelypostauksestani musikaalin blogissa vuonna nakki (kyllä, oikeasti selasin sen läpi sinne asti).

Ensimmäinen musikaali esitettiin 2011 Traconissa. Alunperin suunnitelmissa taisi olla Desucon, mutta emme saaneet sieltä lava-aikaa. Traconissa meille siunautui Tampere-talon pieni sali, joka vetää n. 500-600 ihmistä jos oikein muistan.

Mitä lähemmmäs Tracon lipui, sitä enemmän ongelmia tuntui tulevan. Mikrofonit olivat suurin murheenkryyni. Lopultaan Tracon lupasi meille neljä mikrofonia, oliko se nyt 2 poski- ja kaksi ständimikkiä. Yli 20 hengen porukalle! Noh, saimme onneksi vuokrata Tampere-talolta puuttuvat mikrofoonit. Sitten Tracon ilmoitti, etteivät ne sovi yhteen heidän mikkiensä kanssa. Jouduimme maksamaan näistäkin neljästä. Kenraaliharjoituksissa Traconia edeltävänä perjantaina saimme kuulle, ettemme saa harjoitella mikeillä sinä iltana, koska ne on varattu meille vain lauantaiksi. Saimme tekniikkahenkilöt suostuteltua, että voimme harjoitella mikkien kanssa laittamatta niitä kuitenkaan päälle. 

Traconissa kaikki oli kiellettyä.

Lauantai oli esitys -päivä. Meillä ei ollut kovin paljoa aikaa lavalla ennen sitä (tunti?). Emme ehtineet tehdä kunnon teknistä läpimenoa, emmekä soundcheckiä. Sen verran jälkimmäistä, että totesimme mikrofonien olevan lähes käyttökelvottomia. Meillä taisi olla niitä 7 tai 8. Yksi oli alkujaan rikki. Yksi hajosi. Loput pätkivät ja rätisivät minkä ehtivät. Yksi taisi toimia melkein kunnolla. Hetken jo mietimme vetävämme koko homman ilman mikkejä, mutta ongelmana oli, ettei ääni/valokoppiin olisi kuulunut mitään! Jouduimme siis tyytymään rikkinäisiin mikkeihin.

Sanomattakin varmaan selvää, ettei kellekään jäänyt oikein hyvä maku ekan esityksen jälkeen. Monta asiaa olisi voitu tehdä paremmin. Toki piristävää oli, että meitä katsomaan oli tullut niin moni (runollista). Jonoa saliin taisi olla jo hyvin ennen ovien avaamista, ja kuulemamme mukaan kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet sisään!

Eka oltiin vähän niin ja noin seuraavan esityksen suhteen, mutta lopulta suostuimme Animeconin pyyntöön esittää musikaali uudelleen siellä seuraavana vuonna. Tällä kertaa päätimme ottaa mukaan ninja-kohtauksen, jonka puuttumista monet olivat harmitelleet (tämä tosin tarkoitti Mutsujen poistumista, nyhQ), ja haimme uusia koiria joukkoomme. Hakemuksia tuli paljon, ja niitä lueskeltiin laumakokouksessa. Tuliko uusia mukaan lopultaan 7 hauvaa sekä muutama karhu, plus tekniikkapuolelle saimme jumalaksi Mannan, joka teki meille instumental-versiot musikaalin kappaleista.

Oûn soturit

Tälläkin kertaa harjoitukset olivat pääsääntöisesti Munkkivuoressa. Itse pääsin mukaan Kogien ninjaklaaniin, Yatsun kanssa lavalla heiluttelimme haarukoita ja vetisiä (ihan oikeesti!). Myöhemmin meidät liitettiin Neeneen Maya-posseen pienten roolimuutosten takia. Ninjakohtauksia treenattiinkin paljon, sillä ne olivat kaikille uusia. Ei vanhojakaan kohtauksia tietenkään unohtettu, niitä ja koreografioita hiottiin. Myös Akakabuto joutui lihotuskuurille, nalle oli ensimmäisessa musikaalissa kovin anorektinen. Nallen rakennuksesta vastasi Euva/Cross, mutta nallepajoissa oli useita innokkaita rakentajia! Pahvikarhut korvattiin liveversioilla, joihin meitä tuli avustamaan Visual Gay.

Mayan juoni oli IIIVIIIIIL, Smithkin aivan kauhistui

Animeconissa meillä oli esitys vasta sunnuntaina, ja meillä oli kaksi iltaa aikaa harjoitella lavalla. Mikkiongelmia ei tällä kertaa onneksi ollut, paitsi joillain tiukat vaihdot, jotka mielestäni sujuivat hyvin. Kuopin musiikkitalolla meillä oli käytössä iso sali.

Animeconin esitys meni huomattavasti paremmin, toki joitain mokia vieläkin tuli (itse taisin parissa koreografiassa mokata liikeen pari..). Hopeanuoli!musikaalilla taitaa olla myös jonkinlainen kirous äänelle, sillä ensimmäisessä musikaalissa Wilsonilta oli ääni kadonnut ennen esitystä, ja tällä kertaa Smithiltä! 

Tuo Koga. Ihan selvästi. Ettekö huomaa?

 Meitä pyydettiin esittämään musikaali kolmatta kertaa Gloorialle, tällä kertaa olisi ollut ilmeisesti kutsunäytös. Vastaus oli aika jyrkkä ei. Ensinnäkin tarjous tuli liian pian, emme olisi ehtineet harjoitella, lisäksi kaikki olivat vielä poikki edellisestä kerrasta (oli mennyt n.kuukausi).

Ainiin, muistinko jo mainita että itse Yoshiro Takahashi oli katsomassa meitä? Kylläpä kyllä. Herrahan oli kunniavieraana sekä Traconissa ETTÄ Animeconissa! Traconissa hän ei nähnyt kuin ihan lopun, valokuvaustilaisuuden venyttyä, mutta hänelle ilmeisesti lähetettiin DVD-versio. Kuulin, että sensei olisi tullut Animeconiin vartavasten meitä katsomaan. Saimme kummallakin kertaa kunnian tavata Takahashin. Traconissa pääsimme hänen kanssaan yhteiskuvaan, ja Animeconissa pitkitimme päätäjäisten alkua/kulkua kun kaikki meistä pyysivät nimmreita. Musikaalimme oli kuulemma parempi kuin Japanissa joskus aiemmin tehty versio. Annoimme musikaalimme isälle lahjaksi laumahupparin ja -paidan (kumpanakin vuonna), ja Animeconiin kokosimme kirjasen johon jokainen sai laittaa terveisiä, lisäksi siihen tuli kuvia ja laulun sanoja. Myy (ja Kasper?) käänsi kirjan japaniksi. Vähän Animeconin jälkeen saimme kuulla Takahashin haluavan antaa meille lahjan. Ajattelimme jotain kivaa pientä japanilaista, mutta ehei! Hän lähetti meille jokaiselle t-paidan, jota koristi Smith, Hopeanuoli ja Chutora! Ihan vain meille tehdyt!

Meillä oli tapana aina treenien lopussa pitää "norsupiiriksi" (inside vitsistä) nimetty piiri, jossa kaikki saivat vuorollaan kertoa mitä olivat päivän aikana oppineet ja kokeneet. Jossain vaiheessa näissä alettiin puhumaan syvempiäkin asioita, ja muutamia kertoja tuli itse kultakin kyyneleet silmiin (muistan vieläkin sen yhden kerran Soukan pihalla, kun ohikulkijat varmaan kattoi vähän o_O kun kasa ihmisiä seisoo piirissä itkemässä). Norsupiirit saattoivat siis venyä välillä vaikka kuinka pitkiksi.

Itkuilta ei vältytty myöskään bussimatkalla takaisin Kuopiosta, jossa osa kävi bussin mikkiin kertomassa omasta musikaalikokemuksestaan ja kiittelemässä ihmisiä.

En vieläkään rakasta esiintymisestä, ja Hopeanuoli ei ole edelleenkään lempisarjani, mutta olen iloinen, että lähdin tähän mukaan. Tutustuin läjään ihania ihmisiä, ja sain paljon rohkeutta lisää. En koe olevani ihan niin ujo kuin ennen :'D  Ootte parhaita, dudes! <3

  Linkki 2. esityksen ekaan osaan.

Niin edustava ja komia kuva että!  <3 Blogi ei isompana hyväksynyt, ja ehkä niin on paras.

Viikonlopuksi on luvattu lunta ja pakkasta. Perjantaina loppu työt nykyisessä paikassa. Ensi viikolla alkaa koulu. Yukicon on ensi viikolla. Jee!

Siinä kaikki. En tiedä oliko tässä mitään päätä tai häntää. Enivei. AUUUUUUUUU~!

Ps. Käykääpä kaikki kiltisti tykkäilemässä meikän kisatyöstä! ;D