Luzren ja HTTYD-konsertti

Heips!
Toivottavasti teillä oli kaikilla hyvä joulu!
Hyvä kun Japanin reissusta selvisi niin uutta matkaa jo pukkaa. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna oli nimittäin vuorossa matka Sveitsin Luzreniin (tai Lucrene, en nyt tiedä kumpi se oikeesti on). Kaupungissa järjestettiin tuolloin Näin Koulutat Lohikäärmeesi-konsertteja kolme kappaletta 30.11-2.12! Oon tainnu joskus mainita että oon syvällä loghari-kuopassa. Oonhan? No ainakaa siltä tiedolta ei oo voinu välttyä jos mua seuraa missään someissa xD

 Sain tietää tästä jo elokuussa elokuvien säveltäjän John Powellin instagramin kautta, ja totesin vain YOLO ja ostin liput tuohon 1.12 konserttiin. Myöhemmin veljeni Juha päätti vielä lähteä mukaan ja ostettiin lennot tuossa syksyllä. 

Lähdettiin matkaan perjantaina 30.11 illalla. Lento Zurihiin kesti 2,5 tuntia, ja lentokentältä oli noin tunnin junamatka Luzreniin. Oltiin liikkeellä vain käsimatkatavaroilla, joten päästiin kentältä ulos aika nopeasti ja löydetiin juna-asemakin aika helposti. Eka ongelma tuli lippuautomaatin kanssa. Ei tiedetty mitkä liput meidän piti ostaa, ja pyydettiin vieressä olevalta virkailijalta apua. Tämä viittoi tulevansa seuraavaksi meidän luo, mutta palveltuaan edellistä rouvaa lähtikin pois! Viittoiltiin toiselle virkailijalle, joka onneksi auttoi. Meidän junan lähtöön oli vähän vajaa tunti, joten istustekltiin odottamaan. Jonkin ajan kuluttua ko. junan kohalle ilmestyi "Peruttu". Toisessa taulussa luki jotain saksaksi, oletettiin olevan kyse korvaavasta junasta. Käytiin hämmentyneinä varmistamassa meitä aiemmin auttaneelta virkailijalta että oltiinko ymmärretty oikein. Keskustelu oli seuraavanlainen:

"Hello, we are going to Luzren and our train..."

"Train to Luzren leaves at 47"

"But in the screen it says it's cancelled?"

"Yes it's cancelled."

"When will the next train leave?"

"The train leaves at 47"

...joo. Muutenkin neidin äänestä kuului ettei häntä oikeastaan kiinnostanut edes auttaa.

Käytiin sitten kysymässä vielä lähellä seisovilta vartijoilta mitä tämä saksankielinen teksti ruudussa tarkoitti, ja he ystävällisesti tarkistivat netistä että kyllä, korvaava juna lähtisi 19.43 ja meidän pitäisi mennä sillä Zurichin keskustaan ja vaihtaa siellä Luzrenin junaan, ja että sama lippu käy tälläkin reissulla. Vartija kertoi tämän, ei juna-aseman virkailija :'D

Lopulta pitkältä tuntuneen matkan jälkeen päästiin kuitenkin Luzreniin. Meidän hotellille oli suht helppo löytää, se oli vain n. 10 min kävelymatkan päässä asemalta, ja matkalla käytiin ostamassa mäkkäristä ruokaa. Sanotaanko, että päivä oli ollut pitkä, olin heränny töihin ennen neljää aamulla ja nyt elettin jotakuinkin lähemmäs 10 illalla, jotem syönnin jälkeen sänky kutsui aika nopeasti.

Aamulla kaupunki näytti jo paljon mukavamalta kun herättiin auringonpaisteeseen ja ihasteltiin vuorimaisemia hotellin ikkunasta. Käytiin aamupalalla ja lähdettiin sitten kävelemään kaupungille. Päätettiin olla ottamatta bussikorttia, vaikka sellaisen olisi hotellilta ilmaiseksi saanut, koska kävellen näkee paremmin eikä paikka lopultaan ollut kovin iso. Turistioppaaseen mikä saatiin hotellilta oli merkattu reitti millä näkee tärkeimmät nähtävyydet, joten lähdettiin kiertämään sitä. Tässä meni pari tuntia ja se kiersi pari kirkkoa, leijona-monumentin, vanhan kaupungin ja padon ohi sekä sillä näki Luzrenin kauniit vanhat puusillat.

ei kakemmat näkymät hotellin ikkunasta

Reitin kierrettyämme mentiin joksikin aikaa hotellille huilimaan, ja suunnattiin sitten takaisin keskustaan. Olin sopinut tapaavani muutaman muun HTTYD-fanin konserttisalilla (joka sijaitsi juna-aseman vieressä). Juha lähti tässä vaiheessa kiertelemään museoita itsekseen. Seurasin näistä suurinta osaa somessa jo ennestään ja olin jutellut pari kertaa, mutta pari oli ihan uusia nimiä. Meitä oli neljä ranskalaista, kaksi saksalaista, yksi sveitsiläinen, yksi amerikkalinen sekä minä ja parilla nuoremmalla oli vanhempi mukana. Saatiin osa joukosta kokoon, muut liittyivät seuraan myöhemmin. Juteltiin ja pidettiin instaliveä, ja lähdettiin kiertämään sitten kaupunkia etsien ruokapaikkaa. Sveitsi on kallis maa, joten tämä ei ollut helppo homma, ja lopultaan päädyttiin takaisin konserttisalin kahvilaan jossa sitten istuttiinkin melkein koko päivä. Muukin porukka löysi meidät ja käytiin ottamassa kuvia yhdessä ulkona, ja viimeinen tunti hengailtiin konserttisalin aulassa odottamassa ovien avausta.

 

Ennen konserttia järjestettiin John Powellin pieni talkshow jota tietysti mentiin myös kuuntelemaan. Sen lopuksi sai esittää kysymyksiä ja viimeisenä onneksi valittiin yksi meistä, Poppy, joka kiitti herraa koko fandomin puolesta ja pyysi voidaanko saada konsertin jälkeen yhteiskuva. Powell suostui!

Koko upee poppoo oik. alkaen: Mä, Maeva, Alex, Poppy, Fury, Fabi, Meg, Chris, Kim ja hänen kaverinsa jonka nimeä en muista (kuvan otti Fabin isä)

 

Siirryttiin odottamaan itse konsertin alkua kukin omille paikoillemme (mun ja Juhan paikkoja oli muutettu siitä mitä varattiin, ilmeisesti parin muunkin, en tiedä miksi :o mutta saatiinpahan nyt paikat vierekkäin kun ensin meillä oli pari penkkiä välissä kun Juhan lippu ostettiin eri aikaan). Konsertissa siis esitettiin ensimmäinen HTTYD-elokuva sinfoniaorkesterin soittaessa sen musiikkia samalla.  Olen ollut joskus tälläisessä vastaavassa Suomessa katsomassa ensimmäistä Harry Potteria, mutta se pidettiin Hartwall-areenalla ja meillä oli aika huonot paikat jonne akustiikka ei ihan toiminut, tämä löi sen kyllä mennen tullen. Aivan upeaa! En itse ole ikinä näitä leffoja isolta screeniltä myöskään nähnyt, joten jo se oli oma kokemus, mutta siihen vielä orkesterin soittama musiikki päälle! Sain pariinkin otteeseen kylmiä väreitä. Väliajalla näytettiin myös HTTYD3-elokuvan traileri! <3

Konsertin jälkeen kokoonnuttiin taas meidän porukalla odottelemaan. Ei mennyt kauaa kun Powell sitten tuli kuin tulikin meitä tapaamaan, saatiin nimmarit ja otettiin kuvat yhdessä! En muista nähneeni hän ottaneen muiden kanssa kuvia tai jakaneen yleisesti nimmareita :o

Fiilisteltyämme tovin oli mun aika sanoa heipat uusille ystäville, sillä aamulla odotti aikainen herätys kotimatkaa varten. Oltiin jo lauantain ostettu junaliput etukäteen ja onneksi tämä juna kulki ongelmitta ja päästiin ajoissa kentälle. Käytiin siellä syömässä aamupalaa ja ostettiin tuliaiskarkit.

Tiesin että syvään suohon tiputtiin ku löysin HTTYD:n joku olis alkuvuonna kertonu että se vie ihan ulkomaille asti, en ois ehkä uskonu. Mutta tässä sitä ollaan! Tästä on lyhyessä ajassa tullu tosi tärkeä fandomi<3Siitä on hetki kun oon oikeesti mihinkää uutee kuoppaan näin syvälle tippunu, oli jo ikävä tätä tunnetta.
 Lyhykäisyydessään tämä oli aivan uskomaton matka. Aikaa itse kohteessa oli oikeestaan vaan yks päivä, mutta nähtiin paljon. Lisäks mulla oli aivan tavattoman ihana päivä uusien kansainvälisten tuttavuuksien kanssa! Oli mahtavaa tavata faneja muualta maailmasta ja toivottavasti tavataan vielä toistekin! Ja tietysti itse konsertti, ahh <3<3

Sain nimmarin tähän kuvaan minkä tein trailerin inspaamana inktoberissa ;______; <3 hän vielä kehui että upea kuva!

Jos nyt hetkeen ei reissais. Paitsi Mikkeliin about joka toinen vkl Digitreeneihin. Huh, enskari lähestyy..

Tsau!

PS. Tässä vielä Megin vlogi konsertti-reissusta, jos joku haluaa katsoa

Japani-seikkailu part 8

(tää on aika pitkä koska heitin vikat päivät kaikki tähän, mutta lopultaan teksitä ei oo niinkään paljoa vaan kuvia!)

Seuraavana päivänä oli tarkoitus käydä Tokion keisarillisessa palatsissa. Tarkistettiin netistä että paikka on auki, MUTTA kun päästiin portille se olikin suljettu. Joten se siitä sitten :'D Suunnattiin siis Ikebukuroon Milky Way Cafeeseen. Kahvila ei ollut vielä auki kun sinne päästiin joten jouduttiin hetken odottelemaan. 

Milky Wayn erikoisuutena on horoskooppi-merkkien mukaan luodut jäätelöannokset. Oma horoskooppini sisältö ei houkutellut joten valitsin toisen, mutta kaikki näyttivät kyllä hyviltä! Saatiin jäätelöt ja katseltiin samalla Ikebukuron vilskettä.

Lähdettiin Sunshine Cityyn päin. Poikettiin matkalla parissa kaupassa, koska satuin näkemään cossikaupan jossa kävin vähän hipelemässä peruukkeja, ja K-Booksin kaupassa satuin näkemään Shaman King sälää. Sunshine Cityssä osteltiin tuliaisia ja lähdettiin Harajukuun. Käytiin varaamassa aika Shiba-kahvilaan ja sitä odotellessa käytiin syömässä ja shoppailtiin. Kahvilassa oli puolituntia aikaa paijailla koiruja, vaikkei niistä suurin osa ollukkaan kovin seurallisia :( Harajukusta siirryttiin Shibuyaan ja käytiin Magnetin kattoterassilla ottamassa kuvia Shibuya-crossingista.

siellä se palatsi olis ;_;

#triggered

Seuraavan päivän eka pysäkki oli Asakusa ja Sensoji-temppeli. Temppelivisiitin jälkeen päätettiin hypätä riksan kyytiin. En eka lämmenny ajatukselle koska se oli kallista, mutta Minna sai ylipuhuttua. Also se oli mulle Railpasseista velkaa et suostu maksaa suurimman osan xD
Riksakuskeja parveili pääkadulla temppelin ja aseman läheisyydessä paljon. Reittejä taisi olla kolmea, 30 min, 45 min ja 60 min pituset. Me valittiin 45 min reitti, mutta koska oltiin jo käyty temppelillä, opas suostui hieman muokkaamaan reittiä! Meidän oppaana toimi Mochi, joka oli aivan huipputyyppi! Kerto tosi paljon alueesta ja historiasta, muutenkin jutusteli paljon ja kertoi hauskoja juttuja ja otti meistä kuvia eri paikoissa. Ja siis koko kierros oli englanniksi, ja ainakin Mochi puhui sitä hyvin, samoin muutama muu kuski mitä ny kuultiin kun ohi käveltiin. Oli kyllä aika jännää kun mentiin siellä liikenteen seassa keskellä autotietä välillä :D

Hän kiipes lyhtypylvääseen ottaa meistä kuvaa xD

Tämä oli joku japanilainen komediateatteri

Geisha-koulu

Best

Riksa-ajelun jälkeen suunnattiin Sky Tree towniin. Ei menty itse torniin, mutta kierreltiin sen alla olevalla ostarilla, josta löytyi mm. Pokemon Center. Lounaalle päädyttiin Salon de Sweets-buffetravintolaan. Meikän tänne houkutteli hintaan kuuluva kakkubuffet! Koko höskä maksoi vähän päälle 2000 jeniä (n. 17 euroa tais olla mitä katottiin), siihen kuulu buffetmuodossa alku-, pää ja jälkiruoka sekä kakut. Juomat olis maksanut erikseen mutta mentiin vesilinjalla. Asiakaspalvelu oli myös ehkä parasta koko reissulla, suurin osa tarjoilijoista puhui ihan hyvin englantia, ja meidät sisään ottanut tarjoilijarouva jopa vähän veti meidän kanssa iloista small talkia (ja mm naureskeli kun kävin hakemassa toista jäkkärilautasellista et "sä taidat kyllä tykätä makeesta") Minna kysyi jostain ruuasta eräältä tarjoilijapojalta sen sisällöstä, ja vastattuaan poika tuli vielä hetken päästä meidän pöydälle (oikein polvistui siihen meidän viereen) varmistamaan että olihan juttu nyt okei, eihän ollu allergiasta kyse. Ruoatkin oli kaikki todella hyviä! 11/10 paikka, suosittelen lämpimästi!

Illalla vielä crepet, Gold Stone Creameryssä tietenkin!

Torstaina suunnattin aamulla Ikebukuroon, tarkoituksena mennä laulamaan karaokea. Ikebukuron asema vain oli tosi hämmentävä paikka, eikä löydetty koskaan sille oikealle puolelle millä tämä ko. karaoke mesta olisi (oltiin Osakassa käyty Big Echossa, joten haluttiin sen firman mestaan koska sitä ainakin osattiin käyttää). Käytiin katsomassa paria muuta vastaantullutta paikkaa, mutta ne eivät olleet auki. Lopultaan päätettiin siirtyä Shibuyaan, ja sieltä Big Echon piste löytyikin helposti.
Lauleltuamme kylliksi pyörittiin jonkin aikaa Shibuyassa. Iltapäivällä tavattiin Minnan paikallinen kaveri Kevin asemalla, ja odotellessa Minnaa haastateltiin johonkin japanilaiseen tv-ohjelmaan? :'D Kevin vei meidät Shimokitazawaan, joka oli ilmeisesti vähän paikallisten pienempi Harajuku. Siellä oli paljon kirppareita ja vintage-kauppoja. Ainoa vaan että japanilaisten kirpparit on tosi kalliita! Kun kerrottiin et meillä kirpparilla kamat maksaa yleensä paria euroa, max kymppiä, Kevin oli ihan hämmästyny.
Päädyttiin johonkin somaan pikkukahvilaan istuskelemaan, kunnes siirryttiin Ikebukuroon. Tavattiin täällä Nifa, johon olin tutustunut Twitterissä (hän on itävaltalainen mutta asuu tällä hetkellä japanissa). Käytiin okonomiyakilla, pakko myöntää että olin alkuun vähän skepitinen tykkäänkö siitä koska en pidä kaalista, mutta se oli oikeastaan tosi hyvää! Kierreltiin hetki pelihallissa ja otettiin purikurat vielä lopuksi!

Pari vikaa päivää vietettiin aika rennosti ja käytiin lempipaikat vielä läpi (Sibuya, Harajuku, Akihabara, Ikebukuro. Lauantaina käytiin Ikebukurossa vielä tekemässä viime hetken ostokset ja Minna halusi käydä Sunshine cityn kattokerroksessa sijaitsevassa VR-keskuksessa, kun taas mua ei se niin kiinnostanut niin päätin tehdä visiitin samassa rakennuksessa olevaan J-worldiin. Kyseessä on Shonen Jump-sarjoihin perustuva "huvipuisto". Sisällä oli jokusia pieniä laitteita ja pelejä. Tämäki oli vähä sellanen paikka että jos et osaa japania ni onnea matkaan :--D mutta viihdyin kyllä, vaik en laitteissa käynykkään (ne makso erikseen ja kielimuuri), mutta meninkin vain katsomaan näyttelypuolta. Miitattiin Minnan kanssa parin tunnin päästä, käytiin syömässä ja viimoset arcade-visiitit ja painuttiin kämpille pakkaamaan seuraavan päivän kotiinpaluuta varten.

Tuo oli muuten oikea ihminen sitten xD

Tässä pari pientä juttua mitä tuli mieleen Japaniin matkaa pohtivalle:

- Hinta: Japani on lopultaan suht halpa maa. Ruoka on paljon halvempaa kuin täällä, toki riippu paikasta, on halvempia ja kalliimpia paikkoja, mutta ulkona syödessä hinta oli n. 10 e luokkaa meillä suurimmaksi osaksi. Vaatteet sitten taas maksaa, koska japanilaiset panostaa muotiin.
- Allergiat: Japanissa ei tunneta sanaa allergia. Ihan oikeesti. Jos teillä on jotain ruokarajoitteita, etenkin jos ne saattaa johtaa hengenlähtöön, ottakaa selvää mitä nämä raaka-aineet on japaniksi ja listatkaa ne selvästi myös kanjeilla, ja vääntäkää rautalangasta että "minä muuten kuolen jos syön tätä". Monesti katsottiin vähän kummastuneena kun mainittiin ruoka-allergoista, mutta yleensä ystävällisesti luvattiin selvittää asia. Myös esim. kasvisruokaa ei löydy ihan jokapaikasta (Minna ei syö punaista lihaa ja yrittää pääsääntöisesti mennä vegepuolella, mutta ei aina ollut mahdollista), vaan sitä pitää osata etsimällä etsiä.
- Kieli: Se ei oo mikään myytti et japanilaiset ei osaa englantia, koska ne ihan oikeesti ei osaa. Oli ihmisiä ja asiakaspalvelijoita, jotka yritti ja saatiin aina asiat ymmärretyksi. Mutta suurin osa tuli suoraan puhumaan japania (Kevinin mukaan oletus on että jos tuut tänne ni osaathan sä tietty kieltä). Me kumpikin osattiin jotenkuten japania, ja usein kunhan asia sanottiin hitaasti ja selkeästi niin ymmärrettiin kyllä, mutta monet puhuu tosi nopeesti. Huomattiin että Kioton ja Osakan alueella ymmärrettiin englantia paremmin kuin Tokiossa. Kiotossa toki on nää isot turistikohteet kaikki aika lähekkäin, Tokio taas on niin iso paikka että kaikki on tosi hajallaan siellä täällä. Edes paikassa joissa selkeesti pyöri paljon turisteja ei puhuttu englantia. Otettaan yks esimerkki Coco's curry house-ravintolat, jotka mainosti listan olevan ainakin 9 kielellä. Yhdessäkään pisteessä missä käytiin ei henkilökunta puhunut kuin japania.

Sellanen reissu tällä kertaa! Kolmessa viikossa ehdittiin nähdä neljä kaupunkia. Paljon nähtiin, mutta paljon jäi näkemättä. Esim. Osakassa ei lopultaan ehditty kauheasti pyöriä. Mutta oli aivan huikeet kolme viikkoa! Koskahan pääsisi seuraavan kerran?

Tsau! o/