Seuraavaksi siirryttiin Kiotoon! Olin edellisellä reissulla ollut vain Tokiossa, joten oli jännää nähdä uusi kaupunki. Meillä oli Japan Rail-passit, jotka kattoi luotijunakulut. Käytiin lunastamassa liput Tokion päärautatieasemalla ja sitten käytiin ostamassa evästä junaan.
Junassa oltiin ihan äimänä siitä tilan määrästä! Jalkatilaa oli paljon ja penkit oli isoja! Meillä oli siis Green-passit, aka pääsiin ykkösluokkaan. Green-passi oli vain n. 100 e kalliimpi kuin normi, ja ruuhka-aikaan liput saisi sillä varmemmin, ja todettiin vain että no kerrankos sitä.
Junamatka kesti vähän alle 3 tuntia. Pyörittiin tovi Kioton asemalla kun yritettiin löytää miten päästään meidän hostellille, ja lopulta löytyi oikea juna jolla päästiin lähimmälle asemalle, joka oli Nijo. Täältä päätettiin kävellä kun meillä oli vielä aikaa ennen kuin oltaisiin päästy kirjautumaan sisään. Ja koska kartalla reitti näytti lyhyemmältä. Se ei ollutkaan niin lyhyt... Lisäksi oli kuuma päivä ja kävelytiet huonoja matkalaukkujen kanssa (ne vietti vähän sivuun plus ne oli huonossa kunnossa). Kuitenkin lopultaan päästiin hostellille, ja päästiin onneksi jo meidän huoneeseen.
Meidän hostelli oli Guest House Hannari, ja se oli symppis pieni paikka. Alakerrassa oli oleskelutila ja keittiö sekä suihkut ja vessa, ylhäällä ehkä noin kuutisen huonetta sekä käytävällä jokunen sänkypaikka. Jos meidän kämppä Tokiossa oli pieni, niin nyt huone oli vielä pienempi, hyvä kun siellä mahtui kääntymään :'D Huoneessa oli yksi kerrossänky ja pieni lukollinen kaappi.
Pieni kielimuuri tapahtui kun Minna kysyi saako oman raameninsa ilman lihaa, ja tarjoilija luuli että se koski meitä kumpaakin, joten munkaan raamenissa ei sitten ollu lihaa :'DD ei sillä, hyvää se oli silti!
Pehmistä meilleki jätskialtaaseen kiitos
Hetken levähdettyämme ja viilenneltyämme ilmastoinnin alla (oli muuten jokseenkin huvittavaa aina kun astuit ulos huoneesta, sisällä oli kunnon arktinen ilmasto ja käytävällä paahtava kuumuus) lähdettiin kiertelemään. Meinattiin käydä läheisessä Nijon linnassa, mutta kello oli jo sen verran paljon että se olisi mennyt tunnin päästä kiinni, joten jätettiin se toiselle päivälle ja kierreltiin lähialueita. Käytiin raamenilla ja conbinissa ostamassa illaksi herkkuja. Vierestä löytyi pieni ostoskatu, jota lähdettiin kävelemään. Sen puolessa välissä oli puisto jossa taisi esiintyä joku paikallinen kouluidoliryhmä. Kaupat alkoi jo mennä kiinni paljolti, mutta ehdittiin muutamassa pyöriä, ja sitten takaisin hostelle.
Kakkupaloja meillekin lähikauppoihin kiitos.
Seuraavana aamuna lähdettiin aamulla varhain liikkeelle, sillä suuntana oli Fushimi inari. Matkalla vain eksyttiin pariinkin kertaan, koska surprise, Kiotossa samalta laiturilta lähtee samaan suuntaan useempi juna eri paikkaan :--D Ne oli siis kaikki värikoodattu, mutta Google ei taas ollu oikeen kaveri ja se väri mitä se näytti ei ollukkaan oikea. Onneksi huomattiin tää vaan yhen pysäkin päässä, ja hypättiin pois, mutta sitten hypättiin väärään suuntaan menevään junaan. Onneksi seuraavalta asemalta meni sitten se oikea juna joka pysähtyi myös Inarilla!
Asemalta oli pieni kävelymatka temppelille. Kadulla oli paljon matkamuistokauppoja ja ruokakojuja juuri availemassa oviaan, huomasi että ollaan tulossa turistikohteeseen. Temppelialue oli jo tupaten täynnä porukkaa kun saavuttiin. Käytiin tekemässä sellainen "puhdistumisriitti" vesialtaalla mikä löytyi kaikista temppeleistä (Kauhalla kaadetaan vettä vuoronperään kummallekin kädelle, sitten suuhun (käden kautta, ei kauhalla)). Temppeliltä sai myös tietysti käydä rukoilemassa, mutta tätä ei uskallettu kun ei tiedetty oikeaa etikettiä :'D ennustukset ostettiin, mutta ne oli vain japaniksi joten ei vielä tänäkään päivänä tiedetä mitä niissä luki.
Siitä tulkkaamaa sit
Sitten lähdettiin sille varsinaiselle retkelle, eli nousemaan Inari-vuorelle. Tämä on se kuuluisa reitti millä on tuhansittain punaisia tori-portteja! Itse vuori ei ole korkea, vain pari sataa metriä, mutta tie mutkittelee sen verta että matkaa tulee useampi kilometri. Matkassa meni noin kolmisen tuntia.
Puolessa välissä nousua oli pieni levähdyspaikka, jossa syötiin jätskit ja huilittiin hetki. Päivä oli suht lämmin ja kostea, ja hiki kyllä tuli xD Hyönteismyrkystä olis ollu hyötyä, itse olin ihan hyttysenpuremien peitossa. Huippu itsesään ei ollut kovin kummonen, sieltä löytyi toinen, pienempi temppeli. Ylhäältä ei lopultaan edes nähnyt kauhean hyvin maisemia, vaan paremmin niitä sai ihailla matkalla. Alastulo oli myös oma haasteensa, sillä portaat oli paikoin melko jyrkkiä.
"HEI TYHJÄ KOHTA ÄKKII KUVA!!" Oli muuten hyvin harvinainen hetki
Ihan pari porttia usko jo
Ei, toinen jätski oli Minna, mä vaa pidin sitä ku se kävi vessassa :'D
Semmone symppis vanha mies otti tän kuva ("Hei äkkii, otan kuvan teistä ku on tyhjää!"), nähtiin se vielä uudestaa myöhemmi ku se tuli alas ja se moikkas meitä!
Ostettiin vähän viilennystä alaspäästyämme, vähän kadutti etten ottan kans tota mansikka-shaved icea koska se oli super hyvää! Mut nii oli mun mandariinitki!
Vuorikiipeilyn jälkeen käytiin Kioton keskustassa syömässä. Oli muuten yllättävän hankala löytää sieltä aukiolevaa ruokapaikkaa mikä ei ollut superkallis hotelliravintola, mutta lopulta löydettiin asematunnelista meidän budjetille sopivia ravintoloita.
Ruokaillessa mietittiin seuraavaa siirtoa ja päätettiin lähteä Kinkaku-jille, kultaiselle temppelille. Käytiin siis ihan ääripäät Kiotosta, koska tämä ja Fushimi sijaitsee aivan toisilla laidoilla :'D Kinkakullekin mentäessäkin eksyttiin kun ei meinattu löytää bussipysäkkiä, mutta perille päästiin lopulta. Toisin kun Fushimi, joka on ihan julkinen paikka, tänne oli sisäänpääsymaksu (tais olla joku 600 jeniä). Täälläkin oli hyvin paljon turisteja, ja sait välillä odottaa että pääsit ottamaan kuvaa. Temppelin ympäristössä oli myös puistoalue joka kierrettiin. Kummallakin temppelillä näkyi muuten kimonoihin pukeutunutta väkeä, erityisesti nuoria pariskuntia ottamassa kuvia (toivon että Fushimilla eivät lähteneet portaita kiipeämään niissä kimono-sandaaleissa :---D Nähtiin siellä oikeasti porukkaa korkokengissäkin!).
Mun kamera rupes jostain syystä vammailee täällä, se asetusnäyttö oli mustana enkä saanu säädettyy mitään enkä vaihettuu salamaa tms. Yritin illalla kaikee mahollista ja kyselin Millalta ja Megulta joka kysy sen opettajalta neuvoo mut ei selvinny koskaan mikä siinä oli :o Se alko sitten taas seuraavalla viikolla itekseen toimia. Liekkö menny kosteutta tai jotain sisään, ken tietää.
Lähdettiin kaupan kautta takasin hostellille ja suihkuun. Ostettiin kuppinuudelit (ja pähkäiltiin näitä ties kuinka kauan kaupassa, kun yritettiin löytää Minnalle sellanen missä ei ollu lihaa), ja mentiin hostellilla oleskelutilaan ne syömään ja editoitaan vlogeja. Meidän hostellissa asusteli semmone tosi symppis japanilaismummeli, joka neuvo meille miten hellaa käytettiin, koska se ei ollu ihan samanlainen kun kotona :'D Hostellin yks taiwanilainen työntekijä oli ostanu meille myös japanilaiset perinteiset namit! Hänen kanssaan jubailtiin tuolla ollessa muutenkin aika paljon, muttei koskaan kylläkään tajuttu kysyä esim. nimeä :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti